"Sitä saat mitä vahvistat" 


Mistä asiakas voi tietää millainen koulutus on hyvää ja tehokasta?

Kaikessa kouluttamisessa pätee aivan samat oppimisen lainalaisuudet, riippumatta siitä miten kouluttaja tekemistään sanoittaa tai minkälaisia "metodeja" hän sanoo käyttävänsä. Eettinen koulutus perustuu enemmän vahvisteiden käyttämiseen, rankaisuja vältetään. Koulutuksessa tärkeimpänä asiana on eläimen tunnetilan ja hyvinvoinnin huomiointi, ei vain tietyn käytöksen aikaansaaminen tai tehtävän suorittaminen. On tärkeää osata lukea eläimen eleitä, jotta voidaan huomioida millaisessa tunnetilassa se on ja toimii yksin tai ihmisen läheisyydessä. Eettisellä koulutuksella pyritään aina luomaan eläimelle positiivinen tunnetila. Ilman oikeanlaisten haivaintojen tekemistä voidaan helposti sekoittaa esimerkiksi ulkoisesti rauhalliselta näyttävä eläin jännittyneeseen (jähmettyminen on yksi pakoreaktion muoto) tai jopa sulkeutuneeseen ja opitusti avuttomaan. Nämä ovat eläimelle pitkäaikaista stressiä aiheuttavia tunnetiloja ja vahvasti eläimen hyvinvointia ja jopa terveyttä uhkaavia eikä tällaista tunnetilaa pitäisi tavoitella missään koulutuksessa. Eettisesti koulutettu eläin tekee asioita rennosti, aktiivisesti ja innokkaasti. Eettisessä koulutuksessa eläimen kokonaisvaltainen hyvinvointi on pääasiassa.


Koulutuksen rakentuminen
Koulutus alkaa eläimen hyvinvoinnin arvoimisella, jolla selvitetään mahdollisia käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä esimerkiksi eläimen mahdollisuudet lajityyppiliseen käyttäytymiseen, terveydentila, ruokinta, liikkumista, virikkeitä ja kuinka eläin lepää ja rentoutuu. Tämän jälkeen eläintä havainnoidaan yhdessä omistajan kanssa ja analysoidaan ongelmakäyttäytymistä tai lähdetään miettimään tavoitetta uuden käytöksen opettamiselle (esimerkiksi nuorelle eläimelle). Eläimelle tehdään koulutussuunnitelma, jonka toteutumista seurataan yhdessä omistajan kanssa.


Ruokapalkitsemisen periaatteet
Ruokapalkinto on yleensä tehokas ja sopii oikein käytettynä (lähes) jokaiselle eläimelle. Ruokaa käytettäessä on kuitenkin ymmärrettävä monia pariaatteita, jotta eläin ei turhautuessaan tarjoa ei toivottua käytöstä tai ajoituksen ollessa pielessä pääse vahingossa vahvistumaan jopa ei toivottu, huono tai ihmiselle vaarallinen käytös. Siksi ajoitus, vahvistetiheys, kriteerin oikea- aikainen nostaminen, koulutuksen tauottaminen ja palkkion suunta pitää hallita. Myös ympäristö ja eläimen tunnetila vaikuttaa koulutuksen etenemiseen. Tämän vuoksi ruokapalkkiolla kouluttaminen kannattaa aloittaa sellaisen ohjauksessa, jolla nämä taidot hallussa. Samalla omistaja oppii itse kouluttamaan eläintään.
Rento mielentila ja ihmisen lähellä kohteaalisti oleminen ovat koulutuksessa avainasemassa. kohteliaasti ihmisen lähellä oleminen on eläimelle koulutettava asia siinä missä mikä tahansa muukin käytös, eikä se perustu johtajuus ajatteluun. Yleensä koulutuksen aikana esimerkiksi näykkivä tai ihmistä tuuppiva hevonen on jännittynyt ja käytöstä ilmenee sen vuoksi. Silloin on edetty liian nopeasti tai eläin on turhautunut eikä tiedä kuinka voisi herkun saada. Rento hevonen, jolle kohteliaasti ihmisen lähellä oleminen on opetettu, ei tällaista tee vaikka sitä palkitaan ruualla.


Milloin voidaan sanoa että eläin on oppinut tavoiteltavan asian?
Uuden käytöksen koulutusta lähdetään rakentamaan pilkkomalla koulutettava asiaa pieniin kriteereihin eli osatavoitteisiin. Tällöin uuden asian oppimista päästään vahvistamaan riittävän tiheästi eli saadaan onnistuneita toistoja. Kriteeriä eli vaatimustasoa nostetaan kun eläin osaa riittävän hyvin edellisen tason ja näin edeten käytös rakennetaan loppuun asti. Kuitenkin jotta voidaan sanoa, että eläin todella osaa jonkin asian, pitää käytöstä vielä yleistää eli kouluttaa eri paikkoihin tai eri ihmisten tekemänä sekä siedättää erilaisille häiriöille. Häiriöille siedättämiden ja yleistämisen puute on yleisin syy esimerkiksi siihen, miksi eläin osaa jonkin asian esimerkiksi kotona, mutta vieraassa paikassa ei (esimerkiksi lastautuu hyvin kotitallilla, vieraassa paikassa huonommin).


Mitä jos koulutus ei etenekään suunnitellusti tai toivotulla tavalla?

Aina ensimmäisenä tulee tarkistaa eläimen terveydentila! Mikäli eläin on sairas tai sillä on kipuja, ei sen käytöstä voida kouluttamalla muuttaa tai se muuttuu vain hetkellisesti.  Kun eläin hoidetaan terveeksi tai kivuttomaksi tai jokin muu epämielyttävä asia (esimerkiksi vääränlainen varuste) korjataan, lähtee usein koulutuskin etenemään huimaa vauhtia. 

Eläimen tunnetilalla koulutuksen aikana on suuri merkitys onnistuneeseen lopputulokseen! Jännittynytkin eläin kyllä oppii, mutta asioiden jääminen pitkäkestoiseen muistiin heikentyy eikä eläin välttämättä seuraavalla kerralla enää muista viimeksi oppimaansa asiaa. Tämän vuoksi rentouden merkitystä painotetaan koulutuksessa niin paljon. Rentous vaikuttaa myös hevosen kykyyn liikkua ja aktivoida esimerkiksi kokoamisessa tarvittavia lihaksia.

Myös eläimen mahdollisuus toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeita on merkittävässä roolissa etenkin erilaisia ongelmakäytöksiä ratkottaessa. Mikäli eläin ei saa riittävästi toteuttaa näitä sen hyvinvoinnille välttämättömiä tarpeita, purkautuu ne yleensä jossain muussa tilanteessa esimerkiksi ihmisen kanssa.

Kouluttaessa oikea ajoitus on erittäin tärkeää! Mikäli ajoitus on pielessä edes vähänkin -eläin ei joko opi koulutuksella tavoiteltavaa asiaa ollenkaan, se oppii sen hitaammin tai se voi oppia vahingossa jopa täysin päinvastaisen asian, kuin mitä ajattelimme sille kouluttaa.

Palkkion laatu: Eläin itse määrittelee mikä on vahviste. Mikäli vahviste ei ole sillä hetkellä eläimelle riittävän tavoiteltavan arvoinen, ei eläin ole valmis ponnistelemaan sen eteen juurikaan. Palkkiota voi välillä joutua vaihtamaan myös kesken harjoittelun.

Kriteerin liian nopea -tai liian hidas nostaminen: Eläin turhautuu ja kiihtyy, mikäli kriteeriä nostetaan liian nopeasti eikä onnistumisia saada enää aikaan. Toisaalta taas liian hitaasti kriteeriä nostamalla eläin saattaa jumahtaa tiettyyn pisteeseen ja eteneminen voi myös siksi olla haastavampaa.

Taukojen puute: Kouluttaessa riittävä taukojen pitäminen varmistaa sen, että sekä eläin että ihminen jaksavat paremmin keskittyä ja päästään palautumaan koulutuksen aikana tai sen välillä. Etenkin siedättämiseen liittyvissä tehtävissä tulee huomioida aika- ikkuna; on tutkittu että tehokkaasti siedättämistä pelottavaan asiaan voidaan tehdä maksimissaan 20 minuuttia päivässä.