"Sitä saat mitä vahvistat" 


Mistä asiakas voi tietää millainen koulutus on hyvää ja tehokasta?

Kaikessa kouluttamisessa pätee aivan samat oppimisen lainalaisuudet, riippumatta siitä miten kouluttaja tekemistään sanoittaa tai minkälaisia "metodeja" hän sanoo käyttävänsä. Eettinen koulutus perustuu enemmän vahvisteiden käyttämiseen, rankaisuja vältetään. Koulutuksessa tärkeimpänä asiana on eläimen tunnetilan ja hyvinvoinnin huomiointi, ei vain tietyn käytöksen aikaansaaminen tai tehtävän suorittaminen. On tärkeää osata lukea eläimen eleitä, jotta voidaan huomioida millaisessa tunnetilassa se on ja toimii yksin tai ihmisen läheisyydessä. Eettisellä koulutuksella pyritään aina luomaan eläimelle positiivinen tunnetila. Ilman oikeanlaisten haivaintojen tekemistä voidaan helposti sekoittaa esimerkiksi ulkoisesti rauhalliselta näyttävä eläin jännittyneeseen (jähmettyminen on yksi pakoreaktion muoto) tai jopa sulkeutuneeseen ja opitusti avuttomaan. Nämä ovat eläimelle pitkäaikaista stressiä aiheuttavia tunnetiloja ja vahvasti eläimen hyvinvointia ja jopa terveyttä uhkaavia eikä tällaista tunnetilaa pitäisi tavoitella missään koulutuksessa. Eettisesti koulutettu eläin tekee asioita rennosti, aktiivisesti ja innokkaasti. Eettisessä koulutuksessa eläimen kokonaisvaltainen hyvinvointi on pääasiassa.


Oikeaa vahvistetaan, väärästä ei seuraa mitään -oppimisen nelikenttä

Oppiminen tarkoittaa sitä, että eläimen käytös muuttuu. Kouluttamisen tarkoituksena on muuttaa eläimen käytöstä ihmisen toivomaan suuntaan. Eläin oppii asioita käytöksen seurauksista. Vahvisteet lisäävät käytöstä (vahviste voi olla joko kouluttajasta lähtevä tai ympäristöstä aiheutuva. Ympäristön tarjoamat vahvisteet ovat yleensä taustalla erilaisissa ongelmakäytöksissä) ja rankaisut vähentävät käytöstä. Koulutusta ei kuitenkaan kannata perustaa ranksisuille, sillä rankaisu tulisi pystyä ajoittamaan täysin oikeaan hetkeen toimiakseen, lisäksi rankaisuihin perustuva koulutus passivoi eläintä ja muuttaa sen tunnetilaa negatiiviseksi.

Vahvisteita on kahdenlaisia; positiivinen vahviste (positiivinen ja negatiivinen ovat vain matemaattisia termejä eli lisätään tai vähennetään, ne eivät liity tunnetilaan) tarkoittaa sitä, että eläimelle annetaan jotain sen haluamaa esimerkiksi ruokaa, rapsutus,lelu, pääsy ulos tai kaverien luokse jne). Negatiivinen vahviste tarkoittaa jonkin eläimelle epämiellyttävän asian poistamista esimerkiksi painetta; ohja tekee pidätteen ja myötää kun eläin hidastaa. Rankaisuissa positiivinen rankaisu tarkoittaa jonkin eläimelle epämiellyttävän asian lisäämistä, esimerkiksi narun paine, raippa, äänikomento jne. Negatiivisessa rankaisussa viedään eläimen ulottuvilta pois jotain sen haluamaa, esimerkiksi heinien kanssa lähestyvä ihminen peruuttaa kauemmas jos hevonen kuopii ja jatkaa lähestymistä kun kuopiminen loppuu.
Eläin itse määrittää mikä on vahviste ja mikä rankaisu, sitä ei voi ihminen päättää. Vahviste toimii vahvisteena vain, jos se eläimen mielestä on riittävän tavoiteltavan arvoinen, rankaisuna taas voi toimia moni tahatonkin juttu (esimerkiksi talutusnarun kiristyminen), vaikka tietoisesti emme haluaisi rankaisuja käyttää. Siksi kouluttaessa on havainnoitava tarkkaan käytöksen edeltäjiä ja seurauksia ja sitä, lähteekö käytös muuttumaan haluttuun suuntaan.


Koulutuksen rakentuminen
Koulutus alkaa eläimen hyvinvoinnin arvoimisella, jolla selvitetään mahdollisia käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä esimerkiksi eläimen mahdollisuudet lajityyppiliseen käyttäytymiseen, terveydentila, ruokinta, liikkumista, virikkeitä ja kuinka eläin lepää ja rentoutuu. Tämän jälkeen eläintä havainnoidaan yhdessä omistajan kanssa ja analysoidaan ongelmakäyttäytymistä tai lähdetään miettimään tavoitetta uuden käytöksen opettamiselle (esimerkiksi nuorelle eläimelle). Eläimelle tehdään koulutussuunnitelma, jonka toteutumista seurataan yhdessä omistajan kanssa.


Kouluttamisen keinoja
Kuten aiemmin kirjoitin, kouluttaminen perustuu pääasiassa vaihvisteiden käyttämiseen ja koulutus pilkotaan pieniin osiin. Koulutusta voidaan tehdä esimerkiksi shapingilla, jolloin odotetaan että eläin itse tarjoaa oikean suuntaista käytöstä ja lähdetään sitä vahvistamaan. Ratsastuksessa kiinnitetään huomiota ratsastajan apujen käyttöön ja sen vaikutukseen hevosessa. Moni ratsastukseen liittyvä ongelma ratkeaa apujen oikeanlaisella käyttämisellä ja varmistamalla, että hevonen todella ymmärtää ja osaa reagoida annettuun apuun oikein. Jos ei, asia koulutetaan. Tällöin hevonen oppii reagoimaan jo kevyeen apuun, eikä voimakkaita apuja tarvita.
Pelkoja hoidetaan siedättämällä eläintä asteittain pelottavaan asiaan. Siedättäminen tapahtuu pelkokynnyksen alapuolella eli eläintä ei viedä sille liian vaikeaan ja pelottavaan tilanteeseen missään vaiheessa koulutusta. Tähän voidaan yhdistää vasta-ehdollistaminen eli eläimelle annetaan jotain sen haluamaa (ruoka, rapsutus..)kun se lähestyy itse pelottavaa asiaa tai pelottava asia tuodaan lähemmäs sitä. Tässäkään pelkokynnystä ei ylitetä eikä eläintä huijata ruuan avulla, vaan sama siedättämiseen periaate pätee tässäkin.
Koulutuksessa oikea ajoitus on avainasemassa, jotta juuri oikea asia lähtee vahvistumaan. Tämän vuoksi käytämme jotain ehdollista vahvistetta (naksutin tai suulla tehtävä äänimerkki), joka merkkaa eläimelle juuri sen oikean hetken, milloin se tekee toivotulla tavalla. Ilman ehdollista vahvistetta annettava ruokapalkkio tai rapsutus tulee yleensä liian myöhään, ja se voi olla syynä ettei koulutus etene tai vahvistuukin jokin ihan muu asia, kuin mitä haluttiin. Ehdollista vahvistetta eli äänimerkkiä seuraa AINA ehdollinen vahviste eli ruoka, lelu, rapsutus jne. Muutoin äänimerkki menettää merkityksensä eikä enää toimi. Lisäksi eläin pettyy ja turhautuu, jolloin se voi alkaa tehdä ei- toivottuja näytöksiä esimerkiksi näykkiä.


Ruokapalkitsemisen periaatteet
Ruokapalkinto on yleensä tehokas ja sopii oikein käytettynä (lähes) jokaiselle eläimelle. Ruokaa käytettäessä on kuitenkin ymmärrettävä monia pariaatteita, jotta eläin ei turhautuessaan tarjoa ei toivottua käytöstä tai ajoituksen ollessa pielessä pääse vahingossa vahvistumaan jopa ei toivottu, huono tai ihmiselle vaarallinen käytös. Siksi ajoitus, vahvistetiheys, kriteerin oikea- aikainen nostaminen, koulutuksen tauottaminen ja palkkion suunta pitää hallita. Tämän vuoksi ruokapalkkiolla kouluttaminen kannattaa aloittaa sellaisen ohjauksessa, jolla nämä taidot hallussa. Samalla omistaja oppii itse kouluttamaan eläintään.
Rento mielentila ja ihmisen lähellä kohteaalisti oleminen ovat koulutuksessa avainasemassa. kohteliaasti ihmisen lähellä oleminen on eläimelle koulutettava asia siinä missä mikä tahansa muukin käytös, eikä se perustu johtajuus ajatteluun. Yleensä koulutuksen aikana esimerkiksi näykkivä tai ihmistä tuuppiva hevonen on jännittynyt ja käytöstä ilmenee sen vuoksi. Silloin on edetty liian nopeasti tai eläin on turhautunut eikä tiedä kuinka voisi herkun saada. Rento hevonen, jolle kohteliaasti ihmisen lähellä oleminen on opetettu, ei tällaista tee vaikka sitä palkitaan ruualla.


Milloin voidaan sanoa että eläin on oppinut tavoiteltavan asian?
Uuden käytöksen koulutusta lähdetään rakentamaan pilkkomalla koulutettava asiaa pieniin kriteereihin eli osatavoitteisiin. Tällöin uuden asian oppimista päästään vahvistamaan riittävän tiheästi eli saadaan onnistuneita toistoja. Kriteeriä eli vaatimustasoa nostetaan kun eläin osaa riittävän hyvin edellisen tason ja näin edeten käytös rakennetaan loppuun asti. Kuitenkin jotta voidaan sanoa, että eläin todella osaa jonkin asian, pitää käytöstä vielä yleistää eli kouluttaa eri paikkoihin tai eri ihmisten tekemänä sekä siedättää erilaisille häiriöille. Häiriöille siedättämiden ja yleistämisen puute on yleisin syy esimerkiksi siihen, miksi eläin osaa jonkin asian esimerkiksi kotona, mutta vieraassa paikassa ei (esimerkiksi lastautuu hyvin kotitallilla, vieraassa paikassa huonommin).


Mitä jos koulutus ei etenekään suunnitellusti tai toivotulla tavalla?

Aina ensimmäisenä tulee tarkistaa eläimen terveydentila! Mikäli eläin on sairas tai sillä on kipuja, ei sen käytöstä voida kouluttamalla muuttaa tai se muuttuu vain hetkellisesti.  Kun eläin hoidetaan terveeksi tai kivuttomaksi tai jokin muu epämielyttävä asia (esimerkiksi vääränlainen varuste) korjataan, lähtee usein koulutuskin etenemään huimaa vauhtia. 

Myös eläimen mahdollisuus toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeita on merkittävässä roolissa etenkin erilaisia ongelmakäytöksiä ratkottaessa. Mikäli eläin ei saa riittävästi toteuttaa näitä sen hyvinvoinnille välttämättömiä tarpeita, purkautuu ne yleensä jossain muussa tilanteessa esimerkiksi ihmisen kanssa.

Kouluttaessa oikea ajoitus on erittäin tärkeää! Mikäli ajoitus on pielessä edes vähänkin -eläin ei joko opi koulutuksella tavoiteltavaa asiaa ollenkaan, se oppii sen hitaammin tai se voi oppia vahingossa jopa täysin päinvastaisen asian, kuin mitä ajattelimme sille kouluttaa.

Palkkion laatu: Eläin itse määrittelee mikä on vahviste. Mikäli vahviste ei ole sillä hetkellä eläimelle riittävän tavoiteltavan arvoinen, ei eläin ole valmis ponnistelemaan sen eteen juurikaan. Palkkiota voi välillä joutua vaihtamaan myös kesken harjoittelun.

Kriteerin liian nopea -tai liian hidas nostaminen: Eläin turhautuu ja kiihtyy, mikäli kriteeriä nostetaan liian nopeasti eikä onnistumisia saada enää aikaan. Toisaalta taas liian hitaasti kriteeriä nostamalla eläin saattaa jumahtaa tiettyyn pisteeseen ja eteneminen voi myös siksi olla haastavampaa.

Taukojen puute: Kouluttaessa riittävä taukojen pitäminen varmistaa sen, että sekä eläin että ihminen jaksavat paremmin keskittyä ja päästään palautumaan koulutuksen aikana tai sen välillä. Etenkin siedättämiseen liittyvissä tehtävissä tulee huomioida aika- ikkuna; on tutkittu että tehokkaasti siedättämistä pelottavaan asiaan voidaan tehdä maksimissaan 30 minuuttia päivässä.


Anna palautetta!

Tavoitteeni on saada luotua koulutustilanteista kaikille osapuolille mahdollisimman mielyttävä ja turvallinen tilanne, jossa on vapaus ja tilaa tuoda esiin omat ajatukset, toiveet, kysymykset ja jopa kyseenalaistukset! Toivon siis että uskallat antaa ruusuja ja risuja; kerro mikäli koulutus onnistuu sinusta hyvin -kehitän omaa toimintaani saadun palautteen perusteella. Kerro myös etenkin mikäli sinulla on jotain ehdotuksia, kuinka voisin toimintaa kehittää. Usein ihmiselle uuden toimitatavan harjoitteleminen ja mahdollisten vanhojen opittujen tapojen hylkääminen on iso prosessi. Haluan tukea sinua tässä ja muistutankin, että tehdään muutoksia yhdessä pienin askelin -kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla ja etsitään vanhoista opeista niitä hyviä vahvuuksia ja lähdetään rakentamaan uutta sen perustan päälle!